Vielä tulee muutama matka postaus. Tässä yksi kertomus reissusta...
Yhtenä päivänä matkallamme suuntasimme rannikon itä osaan Samanaan. Sitä pidetään maan rannikkoalueen eksoottisempana retkikohteena ja se onkin aivan totta. Bussi ajoi vehreiden maisemien läpi pitkin rannikkoa. Yritin kuvailla bussin ikkunasta silmiä hiveleviä maisemia niinkuin se suinkin vain oli mahdollista. Matka kesti hotelliltamme Rio San Juanista 2,5 tuntia. Suurin osa retkellä olevista oli tullut Puerto Platasta asti eli heille matkaa Samanaan kertyi nelisen tuntia.
Perille päästyä hyppäsimme parin isomman jeepin kyytiin ja jatkoimme matkaa pienempää ja kuoppaisempaa tietä pitkin. Ajoimme läpi pikku kylien ja vilkuttelimme lapsille jotka olivat innoissaan turisteista. Musiikki soi taas jälleen kerran kovaa ja korkealta.
Ensimmäinen pysähdys oli pienellä plantaasilla. Siellä sai maistella eksoottisia hedelmiä sekä muita paikallisia erikoisuuksia kuten mama juanaa. Mama juana on juomaa jossa on sekoitettuna punaviiniä, rommia ja hunajaa. Lisäksi pullossa on erilaisia yrttejä. Juoma on väriltään punaista ja sitä voi verrata portviiniin. Maku oli aluksi aika erikoinen mutta loppuen lopuksi aika hyvää!
Plantaasilta matka jatkui maatilalle. Siellä saimme jalkaamme kumisaappaat. Matka nimittäin eteni hevosen selässä ratsastaen. Kummatkaan ei olla aikaisemmin varsinaisesti ratsastettu, joten aluksi hevosen selässä oli aika hutera olo. Hevosen vierellä kulki kutenkin onneksi koko ajan ohjaaja, joten ei sentään tarvinut itse hevosta ohjailla. Määränpäänä oli El Limonin vesiputous joka sijaitsi aivan viidakon keskellä. Tie sinne oli hyvin kivinen ja mutainen joten ratsastaen sinne pääsi kaikkein helpoiten. Ensimmäiseksi viidakosta tulee mieleen kaikki hirveät ötökät ja pelottavat eläimet. Kuitenkaan Dominikaanisessa tasavallassa ei ole ainuttakaan ihmiselle vaarallista lajia. Tämä oli tässä vaiheessa ihan mukava kuulla.
Perille päästyä jalat olivat aika hyytelöä ratsastuksen jälkeen. Edessä oli kuitenkin vielä parisataa mutaista jyrkkää rappusta. Alaspäin näitä rappuja oli jopa vaikeampi kulkea mitä takaisin. Liukkaat kumpparit sekä jyrkät mudan peittoiset raput eivät nimittäin ole ehkä se mukavin yhdistelmä. Vesiputous oli upean näköinen. Uimaanikin olisi päässyt jos vain siltä tuntui. Hieno paikka keskellä viidakkoa. Kuvasin hevosen selästä maisemia. Suurin osa kuvista oli kuitenkin aika tärähtäneitä. Yhdellä kädellä kuvaaminen oli aika haasteellista kun toisella kädellä yritti pitää kiinni ettei tipahtaisi selästä.
Takaisin tullessa maatilalle vastassa oli vanhempi nainen, joka pyyhki mudat pois jaloista ja vaatteista. Tämän hän siis halusi välttämättä tehdä, rahan toivossa tottakai. Tippikulttuurihan tässä maassa kukoistaa. Tarjolla oli myös colaa ja rommia, sitähän Karibialla on joka paikassa.
Ratsastuksen jälkeen ajelimme vielä bussilla jonkin matkaa satamaan. Satamasta matka jatkui veneellä tänne...
Ei kommentteja
Lähetä kommentti